Vaikka rakastan matkustamista ja uusien paikkojen ja elämysten kokemista, minussa ei silti virtaa matkaajan veri. Toisin on tuon siipan laita. Hän elää ja hengittää matkaamista, määränpäällä ei ole väliä, vain matkalla. Hän on onnellisimmillaan tien päällä, ja se tie saa viedä minne vain. Toistiaiseksi olen suostunut lähtemään mukaan. Lähtemisen on tehnyt helpoksi klassinen kateus; minäkin haluan vielä nähdä ja kokea!! Suuremmalta menetykseltä on tuntunut se, että ei lähde.
Itsekin luonteeltani levoton sielu, enkä vielä ole löytänyt sitä paikkaa joka olisi KOTI. Paikka, josta ei halua lähteä minnekään. Minulla on kuitenkin koti, jonne haluan aina palata, se oma lapsuudenkoti. Sinne matkalaiset ovat aina tervetulleita levähtämään, kunnes taas uudet seikkailut kutsuvat. Oletettavasti tämän seikkailun jälkeen on aika pysyä paikallaan, ehkä..
Meidän seikkailu alkaa pikkuhiljaa kääntymään kohti loppua, vielä on jäljellä tasan viikko, sitten pakkaamme rinkat ja puramme ne vasta Palikkalla, siellä KOTONA. Odotan sitä jo innolla, ja toisaalta iso osa minua jää Australiaan. Tämä maa on hurmannut meidät kaikki, olen saanut toteuttaa täällä niitä unelmia, joista joskus on haaveillut, isoja ja pieniä.
Eilinen päivä omistettiin taas unelmien toteuttamiselle. Olimme varanneet Iitan kanssa Valassafarin, tarkoituksena bongata noita merten jättiläisiä. Maanantaina kello 8.30 astuimme katamaraaniin, joka vei meidät viiden kilometrin päähän rannikosta. Gold Coastin rannikovesillä uiskentelee useita hailajeja, merikilpikonnia, delfiineitä ja valaita. Eräs työntekijä kertoi nähneesä ainakin miekkavalaita ja valkohain Yleisin ja runsaslukuisin valas on ryhävalas; tähän aikaan vuodesta nuoret urokset matkaavat lämpimämpiin vesiin parittelemaan ja synnyttämään. Emot tuovat poikasensa lämpimämpiin ja mataliin rannikovesiin turvaan miekkavalaita, jotka pystyvät tappamaan täysikokoisen ryhävalaan.
Heti laivassa suuntasimme keulaan, jossa valitsimme asemapaikkamme valaitten bongaukseen. Aluksi tuntui, että ei nähnyt muuta kuin merta, silmänkantamattomiin. Hetken kuluttua kuitenkin alkoi näkymään valaitten tekemiä vesisuihkuja, kun ne puhaltavat ilmaa hengitysaukosta. Vesipatsas oli vaikuttavan näköinen, näimme n. 5 valaan ryhmiä uimassa arviolta kolmen sadan metrin päässä. Laivan lähestyessä valasryhmää alkoi näkymään myös valaitten selkäeviä ja pyrstöjä. Kapteenimme käski meitä hurraamaan, huutamaan, heiluttamaan käsiä ja osoittamaan kovalla äänellä suosiota aina valaitten noustessa pintaan. Ryhävalaat ovat valaista leikkisämpiä ja tulevat ääntä kuullesssaan usein tarkastamaan tilanteen ja saattavat jäädä leikittelemään aluksen ympärille. Tämä tuntui aluksi hassulta ja ristiriitaiselta, ihmiset tuijottivat herkeämättä merelle ja kukaan ei oikeastaan uskaltanut päästä ääntäkään, muutamaa vaisua huudahdusta lukuunottamatta. Lopulta päätin, että minä_näen_tänään_valaan__ ja aloin hurrata ja taputtaa sydämeni kyllyydestä! Aluksen miehistö kannusti myös ja lopulta saimme tarpeeksi ääntä aikaiseksi, erän valas alkoi kierrellä alusta!
Ensin valas tuntui vähän mittailevan meitä; keitä nuo on, huvittaakohan lähteä tarkastamaan tilannetta. Ilmeisesti olimme tarpeeksi kiinnostavia, koska valas ui lähemmäs ja lähemmäs, puhallellen vesipatsaita ja välillä sukellellen. Lopulta valas tuli aivan aluksen viereen ja alkoi sukellella kölin ali puolelta toiselle. Näky oli mieletön, pää tyhjeni ajatuksista ja silmät kostuivat kunnioituksesta tuota mieletöntä luontokappaletta kohtaan. Se selvästi nautti tilanteesta ja paistatteli aiheuttamassaan suosiossa ja ihailussa. Koko tilanne kesti ehkä 15 min, korkeintaan ja lopulta valas kyllästyi ja lähti uimaan kohti tovereitaan.
Tämä kokemus tulee olemaan ehdottomasti yksi elämäni hiennoimmista, erään unelman toteutuminen. Mieleen nousee kylläkin ajatus; mitä vielä on edessä! Loppumatkan suunnitelmista lisää ensi kerralla!
Suomeen hyvää juhannuksen odotusta, me olemme päättäneet juhlistaa juhannusta täällä jollakin tapaa mutta siitäkin lisää sitten seuraavassa.
P.S
Oman valasbongauksen järjestänyt yritys on sertifioitunut ekomatkoja järjestävä yritys, joka on sitoutunut tarkkoihin kriteereihin. Valaita ei saa mm saa häiritä millään tavoin eikä niitä saa mennä 100m lähemmäs. Eriasia on tietysti, jos valas päättää tulla tervehtimään vielä lähempää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti