Tyhjää täynnä

Nyt on viety/myyty pois sohva, keittiössä on vain muutama tuoli ja sen verran tavaroita, että selviämme 2-v kanssa ensi keskiviikkoon. Silloin juna lähtee kohti Helsinkiä. Junaan pakkaan taas ne tärkeimmät, tytön ja koiran. Isä ajelee sitten täydellä autolla kohti eteläistä Suomea loppuviikosta.

Vietämme viikon vanhempieni luona ja jätämme rakkaan Niilan sinne hoitoon parantelemaan vielä kuukaudeksi leikattua jalkaansa. Koira-rassu potee tassuaan vieläkin, liikkuminen rajoittuu pakollisiin pissalenkkeihin, sitten on päästävä nukkumaan. Tänään koira laittoi nelitassujarrutuksen päälle, kun ajatteli joutuvansa sisälle. Ongelma on ratkaistu niin, että ressu makaa lyhyellä hihnalla auringossa patjan päällä. Ymmärtää hyvän päälle, sitä aion itsekin tehdä KAHDEN VIIKON PÄÄSTÄ.

29.3. keskiyöllä lennämme sinivalkoisin siivin kohti Singaporea. Olemme paikoillamme 3 päivää ja sitten jatkamme kohti Sydneyta. Panostimme hieman reissun alkuun ja maksoimme itsemme kipeäksi siististä hotlasta, jossa on "ilmainen" aamupala ja uima-allas. Mietin pitkään, että panostanko hepeneisiin vai käytännöllisyyteen ja estottoman 2-v kanssa päädyin tiukan sporttiseen uimapukuun. Bikineissä voisi vähän lipahtaa etuvarustus väärälle puolelle. Sen verran hanakasti on vielä elämän alku neidillä mielessä.Edellisestä voi siis helposti lukea, että suunnitelmissa on ei mitään. Ei kerrassaan yhtään mitään. Mitään ei ole pakko. On Singapore varmasti elämys, mutta en ole stressanut itseäni sillä, että pitäisi nähdä koko valtio kerralla kolmessa päivässä. Katsotaan sitten aina aamun päiväunien jälkeen ;)

Singaporesta suuntaamme kohti Sydneyta, josta löysimme vuokralle ihanan pienen talon. Taloa vuokrataan pelkästään matkailijoiden käyttöön ja se pitää sisällään kaikki nykyajan mukavuudet. Talo on lähellä olympiapuistoa, hieman syrjässä siis, mutta se ei haittaa. Itse olen enemmän syrjäisempien paikkojen ystävä. Tarkoitus on kuitenkin rentoutua ja laskeutua kunnolla reissuun, ei juosta läpi Sydneyta viikossa. Tämä on ollut minulle tärkeää, ei aikatauluja, ei minuuttisuunnitelmia eikä kiirettä repiä itseään ylös kukonlaulun aikaan, jotta ehtii nähdä kaiken. Sellainen on utopiaa, kaikkea ei voi nähdä. Emme ole edes paremmin uhranneet ajatusta sille, mitä sitten? Paljon tulee kysymyksiä, mitä sitten, mitä sitten, mitä sitten? En tiedä, uskallan jo vastata. Ei elämä mene hukkaan, vaikka ei tietäisi mitä seuraavaksi. Sitä me lähdemme uteliaina katsastamaan, mitä sitten :)