Perille pääsimme ja muuta sälää.
Kuin tuhka tuuleen on kadonnut vakaa päätökseni päivittää blogia edes kerran viikossa. No, kerrotaan sitten oikein urkalla mitä on tapahtunut tähän mennessä. Sen voin jo nyt kertoa, että kaikki on mennyt HYVIN. Erittäin hyvin, jos uskallan hehkuttaa. Päivät soljuvat, asiat loksahtelevat paikoilleen ja järjestyvät.
Tänne tullessamme tiesimme siis vain, että olemme Sydneyssa viikon. Olimme vuokranneet talon Homebush nimisestä lähiöstä, n. puolen tunnin junamatkan päästä keskustasta. Tuo kahdeksan päivää kului nopeasti asioita järjestellessä, aikaeroon totutellessa ja päivärutiinien hakemisessa. Paikka oli siihen mitä mainioin. Meillä oli käytössämme pieni talo, jossa oli oma aidattu piha. Kohokohtana pihalla oli lintulauta, missä saattoi illan tullen istuskella 7 kakadua, niitä Botaniassa olevia Juusoja. Uskomatonta. Olisin voinut istua pihakeinussa, juoda kahvia ja ihastella noita lintuja tunteja. Vietimmekin päivämme todella rennosti. Varsinaisesti Sydneyta emme kovasti kierrelleet. Kävimme lähinnä katsastamassa Oopperatalon ja sen ympärillä olevat puistot. Sydneyn kohokohta oli Petrin tapaaminen. Petri vietti 60-70-luvuilla lapsuutensa kesät vanhempieni maatilalla, tuolloin isovanhempieni hallinnassa. -78 hän lähti Australiaan ja meni siellä naimisiin, jääden maahan. Iita oli tavannut Petrin jo aikaisemmin ja minulla oli kova into tavata hänet. Tuntui uskomattomalta omista rakkaista lapsuuden leikkipaikoista, ihmisistä ja asioita jonkun kanssa, jota ei ole koskaan tavannut! Ikimuistoinen tapaaminen. Tapasimme kaksi kertaa ja vietimme muutaman aurinkoisen päivän Bronten alueella, johon ihastuimme kaikki.
Iitan lopetettua työnsä ja matkustettua luoksemme Sydneyyn jatkoimme kohti Goulburniin, jossa tarkoitus oli viettää määräämätön aika Andrewn luona. Hän oli lupautunut majoittamaan matkaseurueemme maatilallaan. Vietimme maaseudulla kaksi unohtamatonta aurinkoista ja ihanaa viikkoa. Tuntui uskomattomalta halata Andrew´ta kuuden vuoden jälkeen. Hän polki hollantilaisen kaverinsa kanssa luoksemme marraskuussa(!) asuessamme Pyhäselässä ja vietti viikon luonamme. Andrew on kiertänyt melkein joka mantereella pyöränsä kanssa, mutta on silti pitänyt yhteyttä viimeiset kuusi vuotta. Hänestä on tullut vuosien saatossa hyvä ystävä. Maaseudulla lähinnä rentouduimme pitkän matkan rasituksista. Grillailimme, lekottelimme auringossa, söimme pitkän kaavan mukaan aamupalan, lounaan, päivävällisen ja illallise. Oli mahtavaa puuhakkaan päivän jälkeen kokoontua yhdessä syömään ja juttelemaan. Tai ennen Andrewn ja hänen tyttöystävänsä Alicen töihin menoa meillä oli tapana grillata lounas. Tämän tavan haluaisin tuoda mukanani Suomeen. Olemmekin Iitan kanssa päättäneet järjestää jollakin tapaa samanlaiset pizzapaistajaiset kunhan kotoudumme. Varautukaa!
Goulburnista jatkoimme Melbourneen, jossa olemme viettäneet nyt neljä päivää. Jatkamme huomenna matkaa ja vuokraamme oman asuntoauton. Sillä olisi tarkoitus kierrellä Australian rannikkoa. Pysähdymme leirintäalueilla ja vieraillemme rannikon luonnonpuistoissa ja pikkukaupungeissa. Tarkoitus olisi pysähtyä ainakin koalapuistossa, kenguruitten suosimalla golfkentällä ja yrittää bongata ryhävalaita. Auto on meillä kaksi viikkoa, sen jälkeen lennämme Uuteen-Seelantiin ja jatkamme siellä leppoisaa leirielämää pariviikkoa. Loppumatka olisi tarkoitus viestää Gold Coastilla, josta olemme vuokranneet asunnon viideksi viikoksi toukokuun lopusta alkaen. Sieltä käsin käymme ainakin Iitan Au-Pair perheen luona, sekä Great Barrier Riefilla.
Australiasta, lapsen kanssa matkustamisesta, ihmisitä, säästä ja elämästä riittäisi kerrottavaa useamman postauksen verran. Yritän jaksaa kirjoittaa vähän tiiviimmin seuraavina viikkoina fiiliksistä ja kokemuksista.
P.S. Aion toteuttaa täällä ollessa kaksi mereen liittyvää unelmaa ja toinen niistä toteutuu varmasti. Nimittäin meren rannalla asuminen. On huikaiseva tunne kun alkaa tajuamaan ja että vain taivas on oikeasti rajana, eikä sekään aina :)
P.P.S. Niila voi kuulemma erinomaisesti. Päivät kuluvat omaa pihaa päivystäessä ja mammaa vahtiessa.
Kuin tuhka tuuleen on kadonnut vakaa päätökseni päivittää blogia edes kerran viikossa. No, kerrotaan sitten oikein urkalla mitä on tapahtunut tähän mennessä. Sen voin jo nyt kertoa, että kaikki on mennyt HYVIN. Erittäin hyvin, jos uskallan hehkuttaa. Päivät soljuvat, asiat loksahtelevat paikoilleen ja järjestyvät.
Tänne tullessamme tiesimme siis vain, että olemme Sydneyssa viikon. Olimme vuokranneet talon Homebush nimisestä lähiöstä, n. puolen tunnin junamatkan päästä keskustasta. Tuo kahdeksan päivää kului nopeasti asioita järjestellessä, aikaeroon totutellessa ja päivärutiinien hakemisessa. Paikka oli siihen mitä mainioin. Meillä oli käytössämme pieni talo, jossa oli oma aidattu piha. Kohokohtana pihalla oli lintulauta, missä saattoi illan tullen istuskella 7 kakadua, niitä Botaniassa olevia Juusoja. Uskomatonta. Olisin voinut istua pihakeinussa, juoda kahvia ja ihastella noita lintuja tunteja. Vietimmekin päivämme todella rennosti. Varsinaisesti Sydneyta emme kovasti kierrelleet. Kävimme lähinnä katsastamassa Oopperatalon ja sen ympärillä olevat puistot. Sydneyn kohokohta oli Petrin tapaaminen. Petri vietti 60-70-luvuilla lapsuutensa kesät vanhempieni maatilalla, tuolloin isovanhempieni hallinnassa. -78 hän lähti Australiaan ja meni siellä naimisiin, jääden maahan. Iita oli tavannut Petrin jo aikaisemmin ja minulla oli kova into tavata hänet. Tuntui uskomattomalta omista rakkaista lapsuuden leikkipaikoista, ihmisistä ja asioita jonkun kanssa, jota ei ole koskaan tavannut! Ikimuistoinen tapaaminen. Tapasimme kaksi kertaa ja vietimme muutaman aurinkoisen päivän Bronten alueella, johon ihastuimme kaikki.
Iitan lopetettua työnsä ja matkustettua luoksemme Sydneyyn jatkoimme kohti Goulburniin, jossa tarkoitus oli viettää määräämätön aika Andrewn luona. Hän oli lupautunut majoittamaan matkaseurueemme maatilallaan. Vietimme maaseudulla kaksi unohtamatonta aurinkoista ja ihanaa viikkoa. Tuntui uskomattomalta halata Andrew´ta kuuden vuoden jälkeen. Hän polki hollantilaisen kaverinsa kanssa luoksemme marraskuussa(!) asuessamme Pyhäselässä ja vietti viikon luonamme. Andrew on kiertänyt melkein joka mantereella pyöränsä kanssa, mutta on silti pitänyt yhteyttä viimeiset kuusi vuotta. Hänestä on tullut vuosien saatossa hyvä ystävä. Maaseudulla lähinnä rentouduimme pitkän matkan rasituksista. Grillailimme, lekottelimme auringossa, söimme pitkän kaavan mukaan aamupalan, lounaan, päivävällisen ja illallise. Oli mahtavaa puuhakkaan päivän jälkeen kokoontua yhdessä syömään ja juttelemaan. Tai ennen Andrewn ja hänen tyttöystävänsä Alicen töihin menoa meillä oli tapana grillata lounas. Tämän tavan haluaisin tuoda mukanani Suomeen. Olemmekin Iitan kanssa päättäneet järjestää jollakin tapaa samanlaiset pizzapaistajaiset kunhan kotoudumme. Varautukaa!
Goulburnista jatkoimme Melbourneen, jossa olemme viettäneet nyt neljä päivää. Jatkamme huomenna matkaa ja vuokraamme oman asuntoauton. Sillä olisi tarkoitus kierrellä Australian rannikkoa. Pysähdymme leirintäalueilla ja vieraillemme rannikon luonnonpuistoissa ja pikkukaupungeissa. Tarkoitus olisi pysähtyä ainakin koalapuistossa, kenguruitten suosimalla golfkentällä ja yrittää bongata ryhävalaita. Auto on meillä kaksi viikkoa, sen jälkeen lennämme Uuteen-Seelantiin ja jatkamme siellä leppoisaa leirielämää pariviikkoa. Loppumatka olisi tarkoitus viestää Gold Coastilla, josta olemme vuokranneet asunnon viideksi viikoksi toukokuun lopusta alkaen. Sieltä käsin käymme ainakin Iitan Au-Pair perheen luona, sekä Great Barrier Riefilla.
Australiasta, lapsen kanssa matkustamisesta, ihmisitä, säästä ja elämästä riittäisi kerrottavaa useamman postauksen verran. Yritän jaksaa kirjoittaa vähän tiiviimmin seuraavina viikkoina fiiliksistä ja kokemuksista.
P.S. Aion toteuttaa täällä ollessa kaksi mereen liittyvää unelmaa ja toinen niistä toteutuu varmasti. Nimittäin meren rannalla asuminen. On huikaiseva tunne kun alkaa tajuamaan ja että vain taivas on oikeasti rajana, eikä sekään aina :)
P.P.S. Niila voi kuulemma erinomaisesti. Päivät kuluvat omaa pihaa päivystäessä ja mammaa vahtiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti