Right now little lady is outside playing with her dad. I am sitting on my own couch in my new home, living the first weeks of my new life. Everything is good, things have turned out better than I ever imagined. The only little bumb on the road to home was a water leak on the week we were supposed to move. Well, nothing is better than a few weeks under the same roof with the grandparents ;)
Everything, life, is very smooth and relaxed right now. Days go by in there own slow pace, we enjoy the sun when we can, if its raining we fix the apartment and hang out with friends and family. My time goes with animals (suprise) and a new found love, yoga. I have started horseback-riding again and lovelove love it! Then every Wednesday night we go to do some yoga with Keijo. And rest of time belogs to Niila. I found out that I feel like a wounded woman with out a dog in my daily routines. Everything revolves around him, waking up, getting up, getting dressed, relaxing in the evening and going to sleep. He is a important team member!
Keijo has looked around for some work, and also in that field thing look promising. He has found his place in this corner of the world nicely and enjoys also our new life. And we love spending time together! After the crazy last years in Joensuu, we have found the same balance we always had. He still makes me smile, and more and more every year. It is also wonderful see the relationship between him and the little lady developing deeper and deeper. I am so lucky.
I was thinking of going back to work this Autumn, but I think I will wait until Vilja is 3, which is next winter. I think I will spend this Autumn just by myself, cause I´ve started to enjoy more and more the person closest to me; myself. It is quite cool to be me and live this life, right now!
Leafs are falling and the last days of summer are here! I think I´ve restored enough solarenergy for the coming winter ;)
maanantai 19. elokuuta 2013
perjantai 26. heinäkuuta 2013
We are home
After 2 weeks I have finally collected all the pieces and slept away the jetlag. Which is btw easier to handle when you travel to west. And why it seems like little kids do not suffer from jetlag..At least not in my family. 07.00 full on, no break. Well, this is also a good thing, doesn´t leave a change for mom to feel sorry for herself and sleep too much or too late.
Our final weeks went by fast in Gold Coast. Me, little sister and little Vilja left 4 days earlier to Newcastle to meet Iita´s host family and to see Newcastle a bit. Unfortunately the Australian winter showed us it´s true power and it rained the whole time there. We did manage to have a great dinner with the Laings, though, and it kind of saved the trip there. Rest of the time we just watched Giggle and Hoot and tried to kill time until the last days to Sydney.
We thought that the rain would be over by the time we arrive to Sydney, but oh how wrong we were.
The dodgy hostel was quite near Kings Cross station and walking there went fine. Iita took look at the room and said; well, this is quite a hole. Room was clean and basic, but nothing much more. We decided to spend as little time there as possible, which turned out to be the wrong decision. We spend the evening walking to Sydney Tower and paying too see the view (or escape the rain). By the time we were walking back to the hostel, the heaviest rain surprised us. We had only 2 umbrellas, so as a dedicating mother I gave Vilja my umbrella and pushed the pram in the rain. The good thing was that we didnt have to wait for the sleep...
Next day wasnt much better´weatherwise, luckily the apartment Keijo had rented for us was. We spend the day packing and soaking in the jakuzi. Next day we went meet Petri and Karen for the last time and had a lovely brunch at their place. Time fly and soon it was time to say good bye to this lovely couple and their boys. I hope to meet them in Finland!
Last day turned out to be hot and sunny, which felt like a heaven after the week of rain. We took a ferry to city center and enjoyed the sun, eating ice cream and watching people. Just a lazy, sunny day. I was a bit sad we didnt realize the ferry connections during our first visit in Sydney! What a perfect view of the city; the bridge and Operahouse!! Well, until the next time..
We were just happy that we were able to say goodbye in a sunny weather and end our time in the Oz for a perfect day.
Too soon we had go back to the hotel and finish packing, flight to Singapore was due at 7.30 am the next day.The fligh went perfectly, my little girl has grown to be a quite a traveler! She was quite happy playing with other kids and with her toys and taking a nap when tired. We arrived to Singapore well rested. In Singapore we reserved 2 bungalows in Bintan Island, which belongs to Indonesia and is an hour ferryride away. After traveling only in EU for years, it was quite frustrating taking always the "slow line" and hassling with visas and registration forms.
Our little bungalow turned out to be quite perfect place to end our journey. The area was a resort with a 5 star hotel, including entry to the hotel pool area. +30, warm water and a paradise on earth. We just swam and rested and enjoyed. 4 days would probably be the max time I´d enjoy being in an artificial resort, but this was much needed and much appreciated holiday inside a holiday. And Vilja enjoyed. She loved every minute by the pool- She was very mad each morning, when she had to eat breakfast first and walk past at least 3 placed good for swimming in her eyes.
After 4 days in paradise it was time to go back to Finland. We had a night flight and it went also very well. Not a single tantrum! She fell asleep right after the take off and we all had a good night sleep.
At 6.30 local time we enter the most beautiful Finnish summer morning. How I had missed summer!! How I had missed Niila!! And how I had missed strawberries!!
Now we were home. And new life is waiting in August.
Our final weeks went by fast in Gold Coast. Me, little sister and little Vilja left 4 days earlier to Newcastle to meet Iita´s host family and to see Newcastle a bit. Unfortunately the Australian winter showed us it´s true power and it rained the whole time there. We did manage to have a great dinner with the Laings, though, and it kind of saved the trip there. Rest of the time we just watched Giggle and Hoot and tried to kill time until the last days to Sydney.
We thought that the rain would be over by the time we arrive to Sydney, but oh how wrong we were.
The dodgy hostel was quite near Kings Cross station and walking there went fine. Iita took look at the room and said; well, this is quite a hole. Room was clean and basic, but nothing much more. We decided to spend as little time there as possible, which turned out to be the wrong decision. We spend the evening walking to Sydney Tower and paying too see the view (or escape the rain). By the time we were walking back to the hostel, the heaviest rain surprised us. We had only 2 umbrellas, so as a dedicating mother I gave Vilja my umbrella and pushed the pram in the rain. The good thing was that we didnt have to wait for the sleep...
Next day wasnt much better´weatherwise, luckily the apartment Keijo had rented for us was. We spend the day packing and soaking in the jakuzi. Next day we went meet Petri and Karen for the last time and had a lovely brunch at their place. Time fly and soon it was time to say good bye to this lovely couple and their boys. I hope to meet them in Finland!
Last day turned out to be hot and sunny, which felt like a heaven after the week of rain. We took a ferry to city center and enjoyed the sun, eating ice cream and watching people. Just a lazy, sunny day. I was a bit sad we didnt realize the ferry connections during our first visit in Sydney! What a perfect view of the city; the bridge and Operahouse!! Well, until the next time..
We were just happy that we were able to say goodbye in a sunny weather and end our time in the Oz for a perfect day.
Too soon we had go back to the hotel and finish packing, flight to Singapore was due at 7.30 am the next day.The fligh went perfectly, my little girl has grown to be a quite a traveler! She was quite happy playing with other kids and with her toys and taking a nap when tired. We arrived to Singapore well rested. In Singapore we reserved 2 bungalows in Bintan Island, which belongs to Indonesia and is an hour ferryride away. After traveling only in EU for years, it was quite frustrating taking always the "slow line" and hassling with visas and registration forms.
Our little bungalow turned out to be quite perfect place to end our journey. The area was a resort with a 5 star hotel, including entry to the hotel pool area. +30, warm water and a paradise on earth. We just swam and rested and enjoyed. 4 days would probably be the max time I´d enjoy being in an artificial resort, but this was much needed and much appreciated holiday inside a holiday. And Vilja enjoyed. She loved every minute by the pool- She was very mad each morning, when she had to eat breakfast first and walk past at least 3 placed good for swimming in her eyes.
After 4 days in paradise it was time to go back to Finland. We had a night flight and it went also very well. Not a single tantrum! She fell asleep right after the take off and we all had a good night sleep.
At 6.30 local time we enter the most beautiful Finnish summer morning. How I had missed summer!! How I had missed Niila!! And how I had missed strawberries!!
Now we were home. And new life is waiting in August.
Kaikki niin tuttua ja kuitenkin toisin
7.7 kaartoi Expressbussi Forssan matkahuollon pihaan ja siellä vanha tuttu hahmo vilkutti meille. "Pappa.", totesi pikkuneiti. Olo oli kummallinen; sama Pappa oli meidät lähettänyt matkaan lähes 3,5 kk aiemmin. Tuntui kuin emme olisi lähteneetkään.
Kotimatkan teko alkoi jo puolitoista viikkoa aikaisemmin Gold Coastilta kohti Suomea. Iitan ja Viljan kanssa matkasimme kolmistaan ensin Newcastleen tapaamaan Iitan isäntäperhettä ja sieltä vielä Sydneyyn, jossa Keijo liittyi joukkoon. Teimme neljän päivän tyttöjen reissun, joka jäi lähinnä hotellissa hengailuksi, koska Itärannikon talvi antoi muistutuksen itsestään neljän päivän sateen muodossa.
Viimeinen päivä Sydneyssä ja Australiassa onneksi näytti meille parhaat puolensa, pääsimme ihastelemaan vielä kerran upeata kaupunkia. Huoneistohotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä merenrannasta ja 30min lauttamatkan päässä keskustasta. Vietimme mahtavan viimeisen päivän, aurinko paistoi, mieli oli rauhallinen ja rento kaikilla - matka oli saatu päätökseen. Emme tehneet ihmeellisiä, kävelimme Oopperatalon ympäristössä ja sitä ympäröivässä puistossa, söimme jäätelöt kahvilassa ja nautimme vielä kerran meren läheisyydestä ja auringon paisteesta kasvoilla. Ja nautimme toistemme seurasta, kerraten matkan sattumuksia ja nauraen yhteisille kommelluksille.
Paluumatkalla hotellille vetäydyin rauhassa lautan päähän ja katselin merelle. Jokin vielä määrittelemätön syvä rauha ja onnellinen tietoisuus juuri tästä hetkestä täytti mielen. Sillä hetkellä katosi menneet, osin raskaatkin asiat, mielestä ja tulevaisuus oli vielä jossain muualla. Tärkeätä oli vain juuri nyt. Katselin omaa rakasta tyttöäni, oman isänsä turvallisessa sylissä. Heidän hetkensä. Katselin pikkuista sisartani, josta on vuosien saatossa kasvanut mahtava nuori nainen, itsenäinen ja pärjäävä, paras ystävä.
Ja katselin itseäni, katselin onnellista hymyäni ja kuuntelin nauruani.
Vihdoin tunnistin itseni, tälläinen minä joskus olin. Sillä hetkellä tulin kotiin.
Kotimatkan teko alkoi jo puolitoista viikkoa aikaisemmin Gold Coastilta kohti Suomea. Iitan ja Viljan kanssa matkasimme kolmistaan ensin Newcastleen tapaamaan Iitan isäntäperhettä ja sieltä vielä Sydneyyn, jossa Keijo liittyi joukkoon. Teimme neljän päivän tyttöjen reissun, joka jäi lähinnä hotellissa hengailuksi, koska Itärannikon talvi antoi muistutuksen itsestään neljän päivän sateen muodossa.
Viimeinen päivä Sydneyssä ja Australiassa onneksi näytti meille parhaat puolensa, pääsimme ihastelemaan vielä kerran upeata kaupunkia. Huoneistohotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä merenrannasta ja 30min lauttamatkan päässä keskustasta. Vietimme mahtavan viimeisen päivän, aurinko paistoi, mieli oli rauhallinen ja rento kaikilla - matka oli saatu päätökseen. Emme tehneet ihmeellisiä, kävelimme Oopperatalon ympäristössä ja sitä ympäröivässä puistossa, söimme jäätelöt kahvilassa ja nautimme vielä kerran meren läheisyydestä ja auringon paisteesta kasvoilla. Ja nautimme toistemme seurasta, kerraten matkan sattumuksia ja nauraen yhteisille kommelluksille.
Paluumatkalla hotellille vetäydyin rauhassa lautan päähän ja katselin merelle. Jokin vielä määrittelemätön syvä rauha ja onnellinen tietoisuus juuri tästä hetkestä täytti mielen. Sillä hetkellä katosi menneet, osin raskaatkin asiat, mielestä ja tulevaisuus oli vielä jossain muualla. Tärkeätä oli vain juuri nyt. Katselin omaa rakasta tyttöäni, oman isänsä turvallisessa sylissä. Heidän hetkensä. Katselin pikkuista sisartani, josta on vuosien saatossa kasvanut mahtava nuori nainen, itsenäinen ja pärjäävä, paras ystävä.
Ja katselin itseäni, katselin onnellista hymyäni ja kuuntelin nauruani.
Vihdoin tunnistin itseni, tälläinen minä joskus olin. Sillä hetkellä tulin kotiin.
lauantai 6. heinäkuuta 2013
So, this thing here is all wrapped up and done
At Singapore airport. We are just one flight and one bus trip away from home. Last hours living our fulfilled dream, a goal we had set years ago. Feels empty and surreal. But not sad, just....this was it. 3 months of something that I can´t really define right now.
All I know a lot has changed and then again not. A lot has made a circle and come back where it all started. Back home, back to me. Don´t ask me yet what that " a lot " is. I will tell when I figure all this out.
What I do know that in the end it´s not that hard, life. All we really have to do is sit back and enjoy. And let go of something that really wasn´t ours to begin with.
All I know a lot has changed and then again not. A lot has made a circle and come back where it all started. Back home, back to me. Don´t ask me yet what that " a lot " is. I will tell when I figure all this out.
What I do know that in the end it´s not that hard, life. All we really have to do is sit back and enjoy. And let go of something that really wasn´t ours to begin with.
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Play, Laugh, Wish and Dream!
The little girl has fallen asleep with her new shirt on. Shirt is so special it has to be worn all the time, day and night. Shirt has a special print that made me buy it for her; Play, Laugh, Wish, Dream. All the important things little girls should do.
Today we spent a wonderful day in Brisbane and we took a ferry across the river. I watched her sitting there next to me. My little girl. With a big smile on her face; Mommy, FUN! And all it took was just a little boat trip.
Watching her joy, I understood what I was trying to find from Australia; those four important things also big girls need, just sometimes the world makes us forget all about them.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Unelmien toteutuminen
Vaikka rakastan matkustamista ja uusien paikkojen ja elämysten kokemista, minussa ei silti virtaa matkaajan veri. Toisin on tuon siipan laita. Hän elää ja hengittää matkaamista, määränpäällä ei ole väliä, vain matkalla. Hän on onnellisimmillaan tien päällä, ja se tie saa viedä minne vain. Toistiaiseksi olen suostunut lähtemään mukaan. Lähtemisen on tehnyt helpoksi klassinen kateus; minäkin haluan vielä nähdä ja kokea!! Suuremmalta menetykseltä on tuntunut se, että ei lähde.
Itsekin luonteeltani levoton sielu, enkä vielä ole löytänyt sitä paikkaa joka olisi KOTI. Paikka, josta ei halua lähteä minnekään. Minulla on kuitenkin koti, jonne haluan aina palata, se oma lapsuudenkoti. Sinne matkalaiset ovat aina tervetulleita levähtämään, kunnes taas uudet seikkailut kutsuvat. Oletettavasti tämän seikkailun jälkeen on aika pysyä paikallaan, ehkä..
Meidän seikkailu alkaa pikkuhiljaa kääntymään kohti loppua, vielä on jäljellä tasan viikko, sitten pakkaamme rinkat ja puramme ne vasta Palikkalla, siellä KOTONA. Odotan sitä jo innolla, ja toisaalta iso osa minua jää Australiaan. Tämä maa on hurmannut meidät kaikki, olen saanut toteuttaa täällä niitä unelmia, joista joskus on haaveillut, isoja ja pieniä.
Eilinen päivä omistettiin taas unelmien toteuttamiselle. Olimme varanneet Iitan kanssa Valassafarin, tarkoituksena bongata noita merten jättiläisiä. Maanantaina kello 8.30 astuimme katamaraaniin, joka vei meidät viiden kilometrin päähän rannikosta. Gold Coastin rannikovesillä uiskentelee useita hailajeja, merikilpikonnia, delfiineitä ja valaita. Eräs työntekijä kertoi nähneesä ainakin miekkavalaita ja valkohain Yleisin ja runsaslukuisin valas on ryhävalas; tähän aikaan vuodesta nuoret urokset matkaavat lämpimämpiin vesiin parittelemaan ja synnyttämään. Emot tuovat poikasensa lämpimämpiin ja mataliin rannikovesiin turvaan miekkavalaita, jotka pystyvät tappamaan täysikokoisen ryhävalaan.
Heti laivassa suuntasimme keulaan, jossa valitsimme asemapaikkamme valaitten bongaukseen. Aluksi tuntui, että ei nähnyt muuta kuin merta, silmänkantamattomiin. Hetken kuluttua kuitenkin alkoi näkymään valaitten tekemiä vesisuihkuja, kun ne puhaltavat ilmaa hengitysaukosta. Vesipatsas oli vaikuttavan näköinen, näimme n. 5 valaan ryhmiä uimassa arviolta kolmen sadan metrin päässä. Laivan lähestyessä valasryhmää alkoi näkymään myös valaitten selkäeviä ja pyrstöjä. Kapteenimme käski meitä hurraamaan, huutamaan, heiluttamaan käsiä ja osoittamaan kovalla äänellä suosiota aina valaitten noustessa pintaan. Ryhävalaat ovat valaista leikkisämpiä ja tulevat ääntä kuullesssaan usein tarkastamaan tilanteen ja saattavat jäädä leikittelemään aluksen ympärille. Tämä tuntui aluksi hassulta ja ristiriitaiselta, ihmiset tuijottivat herkeämättä merelle ja kukaan ei oikeastaan uskaltanut päästä ääntäkään, muutamaa vaisua huudahdusta lukuunottamatta. Lopulta päätin, että minä_näen_tänään_valaan__ ja aloin hurrata ja taputtaa sydämeni kyllyydestä! Aluksen miehistö kannusti myös ja lopulta saimme tarpeeksi ääntä aikaiseksi, erän valas alkoi kierrellä alusta!
Ensin valas tuntui vähän mittailevan meitä; keitä nuo on, huvittaakohan lähteä tarkastamaan tilannetta. Ilmeisesti olimme tarpeeksi kiinnostavia, koska valas ui lähemmäs ja lähemmäs, puhallellen vesipatsaita ja välillä sukellellen. Lopulta valas tuli aivan aluksen viereen ja alkoi sukellella kölin ali puolelta toiselle. Näky oli mieletön, pää tyhjeni ajatuksista ja silmät kostuivat kunnioituksesta tuota mieletöntä luontokappaletta kohtaan. Se selvästi nautti tilanteesta ja paistatteli aiheuttamassaan suosiossa ja ihailussa. Koko tilanne kesti ehkä 15 min, korkeintaan ja lopulta valas kyllästyi ja lähti uimaan kohti tovereitaan.
Tämä kokemus tulee olemaan ehdottomasti yksi elämäni hiennoimmista, erään unelman toteutuminen. Mieleen nousee kylläkin ajatus; mitä vielä on edessä! Loppumatkan suunnitelmista lisää ensi kerralla!
Suomeen hyvää juhannuksen odotusta, me olemme päättäneet juhlistaa juhannusta täällä jollakin tapaa mutta siitäkin lisää sitten seuraavassa.
P.S
Oman valasbongauksen järjestänyt yritys on sertifioitunut ekomatkoja järjestävä yritys, joka on sitoutunut tarkkoihin kriteereihin. Valaita ei saa mm saa häiritä millään tavoin eikä niitä saa mennä 100m lähemmäs. Eriasia on tietysti, jos valas päättää tulla tervehtimään vielä lähempää...
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Arkipäiväisyyttä Australiassa
Nyt kun on ollut useamman viikon paikallaan, on meillekin alkanut muodostumaan oma arki ja omat rutiinit. Useamman viikon reissulla matkaamisesta tulee arkea; mitä tekee aina ensimmäisenä kun saapuu uuteen päämäärään, mitkä asiat hoidetaan missäkin järjestyksessä, kuka tiskaa, kuka keittää kahvit, kuka viihdyttää pikkuneitiä, kuka selailee esitteitä ja suunnittelee reittejä..
Se on reissuarkea, kuluttavaa mutta myös erittäin antoisaa. Siihen arkeen olen itse tottunut matkatessa.
En ole pysähtynyt matkoillani viikkoa pidemmäksi aikaa, vaikka pisimmät matkat ovat olleet kuukauden tai kahden luokkaa.
Australian matkan kokonaisajasta vietämme n. 8 viikkoa paikoillamme. Jäljellä tuosta ajasta on vielä melko tarkkaan kaksi viikkoa. Olemme siis jo päässeet ainakin pintaraapaisun verran kiinni australialaiseen arkeen, ja varsinkin lapsiperhearkeen.
Arkea sanelee ainakin kotiäidin näkökulmasta sama asia kuin Suomessa; sää. Vaikka täällä sää tarkoittaakain enimmäkseen ikuista kesää, se ei suinkaan tarkoita ainaista aurinkoa. Kun meren rannalla sataa, se tarkoittaa yleensä kaatamalla tulevaa kovaa sadetta useamman päivän ajan, kadut lainehtivat ja rannat ja leikkipuistot muuttuvat kuravelliksi. Queenslandin osavaltiossa Australian talvi tarkoittaa sadetta. Melkein joka viiko on satanut muutaman päivän, toisaalta tämän vastapainoksi auringon paistaessa nautimme kuumista ja aurinkoisista päivistä. Lapsen kannalta nämä sadepäivät ovat osoittautuneet hieman haastaviksi. Ulos ei voi mennä, eikä tekemistä tai leluja ole kovinkaan paljon vuokraamassamme asunnossa. Tekemiset rajoittuvat silloin ostoskeskusten leikkipaikkoihin, jotka kylläkin on yleensä tasokkaita. Toinen tekemistä tarjoava asia on sisäleikkipaikat ja täällä niitä on useita. Ja kun ulos ei pääse keinumaan hyvät sisäleikkipaikat ovat olleet korvaamattomia.
Muutenkin täällä on paljon pienille lapsille suunnattuja leikkikerhoja, liikuntatunteja ja erilaisia harrastuskerhoja. Omassa lähiössämme Mermaid Beachilla Vilja voisi ainakin joogata, tanssia, näytellä, ratsastaa ja tietenkin surffata. Jos oikein haluaisi panostaa, voisi palkata ammattitaitoisen nannyn, jolla todistuksia riittäisi vinopino, samaan "edulliseen" hintaan tietenkin...
Arjessa näkyy paljon Gold Coastin maine lomaresorttina. Teemapuistot, eläintarhat, ravintolat, showt...kaikki on suunnattu lomaileville ihmisille ja tämä näkyy tietenkin hinnoissa. Varsinkin Surfersilla. Me olemme rajoittaneet maksulliset menomme valassafariin, jonka teemme Iitan kanssa ensi maanantaina ja surffauksen opetteluun, jonka Keijo aikoo toteuttaa vielä ennen lähtöä.
Täällä arkirutiineihimme kuuluu ruokahifistely. Joka ikinen päivä marssimme lähellä olevalle hedelmätorille ja ostarille ja iltaisin toteutamme kulinaristisia intohimojamme. Viimeaikoina katkaravut ja jälkiruoka on ollut suosiossa. Itse olen ihastunut täällä saataviin katkarapuihin ja olen opetellut laittamaan niistä mahtavia salaatteja. Iitan yllytyksestä eräänä iltana leivoimme myös Pavlovaa, joka on australialinen tyypillinen jälkiruoka, ja kyllä, täältä kotoisin. Mahdottoman hyvää ja helppoa tehdä. Smoothiet ovat myös olleet pinnalla, muutaman vihersmoothiekokeilun jälkeen perusreseptiksi on muotoutunut jugurttipohjainen hedelmäsmoothie, johon lisätäään aina kourallinen jäitä. Sillä meillä on jääpalakone!! Illalliskokkailujen lisäksi arkeen kuuluvat ehdottomasti aamiainen parvekkeella ja picnic-brunssit rannalla.
Muihin rutiineihin kuuluu tietenkin kotoisa sohvalla löhöily komedioita seuraillen. Iitan kanssa olemme epätoivoisesti yrittäneet herätellä sisäisiä terveysintoilijoitamme. Gold Coastilla kaikki terveyteen ja terveelliseen ja aktiiviseen elämäntapaan liittyvä on kovassa huudossa. Rantabulevardilla on joka päivä legioonittain legginsipukuisia joogeja tai vaihtoehtoisesti rautaa pumppaavia rantaleijonia. Toistaiseksi olemme onnistuneet pitäytymään päivittäisessä lenkkeilyssä ja jumppaamisessa. (Iita on maailman kovin personal trainer, joka ei sanan säiläänsä säästä.). Tosin, arkena puristettu terveysintoilu kostautuu aina viikonloppuisella rennosti ottamisella...
Yksi arkirutiini on tosin toistaiseksi itsellä telakalla, nimittäin ne päiväunet. Kertoo varmaan siitä, että lepoa on yllinkyllin muutenkin :)
Vielä kaksi viikkoa nautimme leppeästä menosta ja sitten suuntaamme kohti Newcastlea, jossa tapaamme Iitan Au-Pair perheen ja sieltä kohti Sydneyta, josta alkaa sitten kotimatka, jota sitäkin jo odotetaan, ainakin välillä.
Se on reissuarkea, kuluttavaa mutta myös erittäin antoisaa. Siihen arkeen olen itse tottunut matkatessa.
En ole pysähtynyt matkoillani viikkoa pidemmäksi aikaa, vaikka pisimmät matkat ovat olleet kuukauden tai kahden luokkaa.
Australian matkan kokonaisajasta vietämme n. 8 viikkoa paikoillamme. Jäljellä tuosta ajasta on vielä melko tarkkaan kaksi viikkoa. Olemme siis jo päässeet ainakin pintaraapaisun verran kiinni australialaiseen arkeen, ja varsinkin lapsiperhearkeen.
Arkea sanelee ainakin kotiäidin näkökulmasta sama asia kuin Suomessa; sää. Vaikka täällä sää tarkoittaakain enimmäkseen ikuista kesää, se ei suinkaan tarkoita ainaista aurinkoa. Kun meren rannalla sataa, se tarkoittaa yleensä kaatamalla tulevaa kovaa sadetta useamman päivän ajan, kadut lainehtivat ja rannat ja leikkipuistot muuttuvat kuravelliksi. Queenslandin osavaltiossa Australian talvi tarkoittaa sadetta. Melkein joka viiko on satanut muutaman päivän, toisaalta tämän vastapainoksi auringon paistaessa nautimme kuumista ja aurinkoisista päivistä. Lapsen kannalta nämä sadepäivät ovat osoittautuneet hieman haastaviksi. Ulos ei voi mennä, eikä tekemistä tai leluja ole kovinkaan paljon vuokraamassamme asunnossa. Tekemiset rajoittuvat silloin ostoskeskusten leikkipaikkoihin, jotka kylläkin on yleensä tasokkaita. Toinen tekemistä tarjoava asia on sisäleikkipaikat ja täällä niitä on useita. Ja kun ulos ei pääse keinumaan hyvät sisäleikkipaikat ovat olleet korvaamattomia.
Muutenkin täällä on paljon pienille lapsille suunnattuja leikkikerhoja, liikuntatunteja ja erilaisia harrastuskerhoja. Omassa lähiössämme Mermaid Beachilla Vilja voisi ainakin joogata, tanssia, näytellä, ratsastaa ja tietenkin surffata. Jos oikein haluaisi panostaa, voisi palkata ammattitaitoisen nannyn, jolla todistuksia riittäisi vinopino, samaan "edulliseen" hintaan tietenkin...
Arjessa näkyy paljon Gold Coastin maine lomaresorttina. Teemapuistot, eläintarhat, ravintolat, showt...kaikki on suunnattu lomaileville ihmisille ja tämä näkyy tietenkin hinnoissa. Varsinkin Surfersilla. Me olemme rajoittaneet maksulliset menomme valassafariin, jonka teemme Iitan kanssa ensi maanantaina ja surffauksen opetteluun, jonka Keijo aikoo toteuttaa vielä ennen lähtöä.
Täällä arkirutiineihimme kuuluu ruokahifistely. Joka ikinen päivä marssimme lähellä olevalle hedelmätorille ja ostarille ja iltaisin toteutamme kulinaristisia intohimojamme. Viimeaikoina katkaravut ja jälkiruoka on ollut suosiossa. Itse olen ihastunut täällä saataviin katkarapuihin ja olen opetellut laittamaan niistä mahtavia salaatteja. Iitan yllytyksestä eräänä iltana leivoimme myös Pavlovaa, joka on australialinen tyypillinen jälkiruoka, ja kyllä, täältä kotoisin. Mahdottoman hyvää ja helppoa tehdä. Smoothiet ovat myös olleet pinnalla, muutaman vihersmoothiekokeilun jälkeen perusreseptiksi on muotoutunut jugurttipohjainen hedelmäsmoothie, johon lisätäään aina kourallinen jäitä. Sillä meillä on jääpalakone!! Illalliskokkailujen lisäksi arkeen kuuluvat ehdottomasti aamiainen parvekkeella ja picnic-brunssit rannalla.
Muihin rutiineihin kuuluu tietenkin kotoisa sohvalla löhöily komedioita seuraillen. Iitan kanssa olemme epätoivoisesti yrittäneet herätellä sisäisiä terveysintoilijoitamme. Gold Coastilla kaikki terveyteen ja terveelliseen ja aktiiviseen elämäntapaan liittyvä on kovassa huudossa. Rantabulevardilla on joka päivä legioonittain legginsipukuisia joogeja tai vaihtoehtoisesti rautaa pumppaavia rantaleijonia. Toistaiseksi olemme onnistuneet pitäytymään päivittäisessä lenkkeilyssä ja jumppaamisessa. (Iita on maailman kovin personal trainer, joka ei sanan säiläänsä säästä.). Tosin, arkena puristettu terveysintoilu kostautuu aina viikonloppuisella rennosti ottamisella...
Yksi arkirutiini on tosin toistaiseksi itsellä telakalla, nimittäin ne päiväunet. Kertoo varmaan siitä, että lepoa on yllinkyllin muutenkin :)
Vielä kaksi viikkoa nautimme leppeästä menosta ja sitten suuntaamme kohti Newcastlea, jossa tapaamme Iitan Au-Pair perheen ja sieltä kohti Sydneyta, josta alkaa sitten kotimatka, jota sitäkin jo odotetaan, ainakin välillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)