Vuoden vaihtuessa on tapahtunut suuria muutoksia, ainakin paperilla. K on vakituisessa työsuhteessa enää muutamia hassuja viikkoja, asunto on myynnissä, pakkaaminen ja tavaran lajittelu ja pakkaaminen on aloitettu...
Tuntui hassulta olla koti-kotona joululomalla, olenhan nyt palaamassa sinne kuuden vuoden jälkeen hetkeksi. Tosin en yksin, vaan kolmisin. Kiitos äidille, että huolii tuhlaajatyttären paluun ja ottaa siipiensä suojiin myös miehen, lapsen ja koiran. Mulla on paras äiti :)
Olemme puhuneet, että hassu miten ei pelota. Päin vastoin, olo on erittäin luottavainen ja valoisa, toiveikas. Ja toisaalta, mitä pitäisi pelätä? Ei ainakaan elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti