Olemme nyt kotiutuneet Gold Coastille ja Mermaid Beachille. Ensimmäinen viikko meni oikeastaan levätessä partsin riippukeinussa viiniä juoden. Olimme kaikki aivan poikki yli kuukauden kestäneestä reissaamisesta. Viljan saama korvatulehdus Uudessa-Seelannissa vei viimeiset mehut ja Gold Coastilla odottava paratiisi oli kaikkien mielessä. Ennen totaalista rentoutumista piti tosin minun, Viljan ja Iitan käydä vielä lääkärillä. Pikkulapsiperheelle tämä sijainti on paras mahdollinen; lääkärikeskus 100m päässä. Vilja kävi tarkistuttamassa korvansa, Iita kätensä ja minä lonkkani.
Aamulenkin yhteydessä minun ja Iitan piti vain käydä varaamassa aika ja hoitamassa Medicare-muodollisuudet, mutta päädyimmekin molemmat käymään saman tien lääkärillä. Minä sain vielä passituksen röntgeniin ja kutsun tulla hakemaan kortisonipiikki iltapäivällä. Viljakin olisi hoidettu samalla kertaa, mutta päätin olla kerrankin suunnitelmallinen ja varata tytölle ajan seuraavalle päivälle. Eli taas nopeaa, edullista ja hyvää palvelua. Meille on osoittautunut helpommaksi hakea korvaus matkavakuutuksen kautta, mutta Iitalle jäi Medicaren suorakorvauksen jälkeen maksettavaa 32 Dollaria, mikän on euroissa ihan naurettavan halpaa. Medicare toimii, ottaisitte nyt kerrankin oppia tästä, Suomen päättäjät...
Goulburnissa koin hassuimman lääkärikäyntini; kun kuulin oman nimeni, eräs toinenkin nainen marssi vastaanotolle samaan aikaan. No, kyseessä oli väärinkäsitys (mitä en pysty ymmärtämään..), mutta tilanne oli melko hupaisa. Minä olin tietenkin se aito Virve;) Nimen suhteen on taas kokenut uusia versioita; täällä kahviloissa on tapana ottaa nimi ylös ja sitten huudella asiakasta kun tilaus on valmis. Yllättävän monta kertaa on nimi lausuttu selkeästi, ja vielä komeasti ärrää sorauttaen. Kerran tosin olin Diandra. Pidin nimestä niin, että olen ottanut sen käyttööni aina kahvia tilatessani.
Toinen viikko on käynnistynyt jokapäiväisellä auringon palvonnalla rannalla. Heti aamupalan jälkeen olemme suunnanneet rannalle, syöneet siellä brunssin ja päiväunien jälkeen viettäneet iltapäivää vielä leikkipuistossa. Illaksi sitten tulemme kotiin syömään ja katselemaan lastenohjelmia. Melko tuttua, siis. Löysin googlaamalla erityisen lapsille suunnatun infosivuston, jossa listataan Gold Coastin parhaat leikkipaikat, rannat ja tapahtuma. Toistaiseksi olemme testanneet vasta yhden rannan. Autottomuus hieman haittaa paikkoihin tutustumista, koska julkinen liikenne on kallista. Olemme kuitenkin tutustuneet jo melko kattavasti omaan naapurustoomme.
Gold Coast ei ole varsinainen kaupunki, vaan isomman alueen nimi, joka muodostuu pienemmistä "kylistä" kuten Mermaid Beach, Surfers Paradise, Burghleigh Heights...yhteensä alueella on n. 500 000 asukasta. Australialaiset tuntevat tämän paikan teemapuistoista ja rannasta. 60km hiekkarantaa ja lukuisia erilaisia huvipuistoja, vesipuistoja, eläintarhoja...Puhumattakaan ravintoloista, ostoskeskuksista, elokuvateattereista, yökerhoista...Jos rahaa olisi, huvituksista ei olisi puute. Sen verran huvituksia on pitänyt käydä tarkastelemassa, että olen eksynyt kaksi kertaa baariin viikon sisällä (!). Ensin menimme Keijon kanssa lähipubiin, koska se nyt vaan on lähellä ja siitä oli lyhyt matka nukkumaan. Toisen kerran joimme Iitan kanssa pikahumalat (luit oikein, Iitan kanssa) ja pyörähdimme rantabulevardilla viiniä juomassa. Tälläkin kertaa olimme kotona jo kahdeltatoista. Aamuseitsemältä heräämiset pistävät miettimään oikein ajoitettua nukkuma-aikaa.
Itsestä tuntuu taas, että ei ehdi näkemään ja kokemaan kaikkea mitä haluaisi. O len joutunut luopumaan unelmasta vaellella luonnonpuistoissa mahdollisimman paljon. Etäisyydet ovat yksinkertaisesti niin valtavia ja pienen lapsen äitinä pitää tehdä kompromisseja. Olenkin siis yrittänyt hyödyntää merenrantaa mahdollisimman paljon. Melko hyvin on päätös pitänyt ja Iitan kanssa olemme käyneet melkeinpä joka päivä lenkillä merta ihailemassa. Kaikesta merta kohtaan tuntemasta rakkaudesta huolimatta olen päätynyt vain ihailemaan sitä ja muutaman kerran kastamaan varpaani. Gold Coastilla rantoja valvotaan todella hyvin ja valvontakoppeja on säännöllisin väliajoin. Aina aamuisin rantaan pystytetään liput, jotka kertovat turvallisen ja valvotun uintialueen. Uiminen lippujen välissä on erittäin suositeltavaa. Virtaukset ovat voimakkaita ja aallokko petollinen. Paikalliset ovat kertoneet että joka vuosi turisteja hukkuu, koska he yliarvioivat taitonsa ja aliarvioivat meren. Tyydyn siis nautiskelemaan maisemista ja auringosta.
Säätiedotusten mukaan aurinkoa onkin piisannut enemmän Suomessa kuin täällä, mikä sinänsä on kummallista, koska aurinkoa me ehdottomasti täällä odotimme saavamme yllinkyllin. Täytyy myöntää, että pieni koti-ikävä on iskenyt kun seuraa fb-päivityksiä alkukesästä, se on niin kaunista!! Täällä puhutaan vain talvesta, kylmistä talvi-illoista, talven grilliresepteistä (!) jne. Tuntuu, että jää paitsi siitä kesän hulluudesta, joka Suomen valtaa aina toukokuussa. Huomioitavaa tosin on, että täällä puhutaan (ja valitetaan) paljon vähemmän säästä, mikä sinällään on positiivista. Toinen huomioitava seikka on kellojen puute. Yleisissä tiloissa, odotushuoneissa ja kauppakeskuksissa ei ole kelloja. Positiivista sekin, oletan.
Mekin olemme löytäneet uuden kodin Suomesta, joten periaatteessa nyt ei tarvitse kuin möllötellä ja nautiskella elosta. Koska viimeksi elämä on ollut näin helppoa?? Johtuuko se siitä että lakkasin joskus vuoden 2010 tienoilla suunnittelemasta ja kontrolloimasta yhtään mitään? No, downshiftaaminen siis jatkukoon ainakin heinäkuun loppuun, sitten on aika aloittaa ihan uudet kuviot, eiköhän se elämä taas jotain eteen heitä :)
Hyvää alkanutta kesää/talvea
P.S. Uusia hienoja kuvia olisi vaikka kuinka, mutta eräs unohti kameran kaapelin Uuteen-Seelantiin ja sitten postitti sen Australiaan väärän osoitteeseen. Jollain on nyt sitten kameran kaapeli ja hienot Melbournesta ostetut korvikset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti